Universumi.

Universumi on kyllä ihmeellinen paikka. Minua ihmetyttää aina miten sitä voikin yllättyä jatkuvasta. Luulee ymmärtävänsä jotain ja sitten heti kohta huomaa, että ei ole ymmärtänyt oikein. Tai ainakaan kokonaan.

Me länsimaalaiset ihmiset luulemme olevamme niin viisaita. Yritämme ja opimme ja teemme, iloitsemme onnistumisista kunnes sitten tulee joku ongelma tai este tai hidaste. Ja sitten me ajattelemme, että kylläpä on vaikeaa, kun asiat ei menekään niin kuin minä haluan. Pitää tehdä kompromisseja ja joustaa ja huomioida muita ihmisiä ja fysiikan ja yhteiskunnan lakeja. Ja sitten taas opimme ja osaamme paremmin ja toteamme, että kylläpä minä olenkin viisas. Kunnes tulee uusi ongelma vastaan. Toisille suurin ongelma on työpaikalla, toisille kotona. Yksi ei selviä laskuistaan, toista masentaa.

Usein unohdamme omissa pikku ympyröissämme, että aika moni ihminen näkee nälkää. Aika moni yrittää selvitä sodan tai luonnonmullistusten keskellä. On ihmisiä, jotka eivät omista muuta kuin vaatteet päällään. Joillakin ei ole kuin savimaja, jossa nukkua. Eikä sovi unohtaa ihmisiä, joiden sairaus on parantumaton. Nämä tuntuisivat olevan jo vähän suurempia ongelmia.

Maailmassa on niin paljon kaikkea kurjaa. Pieniä ja suuria juttuja. Niitä kyllä tulee vastaan kaikkialla, jos sellaisiin asioihin haluaa keskittyä. Se on tietysti täysin oma valinta. Minusta se on kuitenkin huono valinta. Koska jos vetovoiman lakiin on uskominen, silloin haalii itselleen enemmän kaikkea kamaluutta.

Oletko koskaan ajatellut, että tämä sininen Maapallo koostuu kokonaan samasta aineesta? Siis aivan kaikki elollinen tällä pallolla on energiaa. Energia yhdistää meitä, koska me olemme samaa. Olen alkanut ymmärtää tämän. Minä useimmiten jopa tunnen energian, mutta en oikein vielä osaa käyttää sen voimaa niin kuin tahtoisin. Ymmärrän mahdollisuuksien olemisen, mutta en mitä kaikkea se voi tarkoittaa. Tämä vaatii vielä melkoisesti henkistä kasvua. Mutta sitä vartenhan täällä ollaan, henkisesti kasvamassa.