Sain jonkinlaisen oivalluksen. Olen pyöritellyt muutamia ajatuksia mielessäni jo useamman päivän ja tänään kookossoppaa odottaessani asiat valkenivat minulle, ihan siellä pimeässä yössä. Yhtäkkiä ymmärsin miksi asiat eivät tunnu oikeilta. Oivallusta ennen huomasin itsestäni pari omituista seikkaa.
1) Minä olen kömpelö. Matkakumppanini on huomauttanut siitä lähiaikoina (tosin ihan positiiviseen sävyyn). Se oli jonkinlainen pelottava ja vähän nolo tosiasia minulle itselleni huomata. Kun koitin selittää hänelle, mitä kömpelö tarkoittaa oikeasti, todistaakseni etten minä ole sellainen, minä en keksinyt mitään. Joka kerta kun aloitin kuvaamaan kömpelöä ihmistä jollain termeillä, lause jäi kesken koska tajusin, että kappas! Sellainen minä olen. Kaiken lisäksi minä olen kirjoittamassa kirjaa, jonka koko ensimmäinen luku kertoo siitä kuinka kömpelö ja arka ja tunaroiva minä olen. Se on koko kirjan lähtökohta - minunlainen toppahousu uskaltaa ottaa ja lähteä maailmalle selviämään omin avuin. Kirja on hauska ja itseironinen ja täysin totta. Kuinka en siis huomannut, että sellainen kömpelys minä ihan oikeasti olen?
2) Menen nykyään häseen paljon useammin kuin ennen. Ja minä säikähtelen paljon helpommin. Sain vähän aikaa sitten elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, joka ravisti mieltäni todella vahvasti. Se jätti omituisia tunteita, joita en osaa selittää vieläkään. Ja sen, että nyt kun säikähdän, teen sen huomattavasti voimakkaammin ja siitä palautuminen kestää paljon pidempään. Huomaan myös pelkääväni ihan tavallisissa tilanteissa enemmän kuin aikaisemmin. Ja mitä enemmän olen varuillani tuntuu, että sitä enemmän minä kömpelöin.
Jäin miettimään mistä tämä voisi johtua. Miten minä nyt yhtäkkiä olenkin pelkäävämpi, kuin aikaisemmin. (Jolloin en myöskään ole ollut kovin rohkea.) Tajusin, että kaikki tämä alkoi jo vuosi sitten. Minun elämässä alkoi tapahtua hirvittävän voimakkaita muutoksia, kaikki tuttu katosi ympäriltä. Mystinen muutoksen vuosi, joka ravisutti maapalloa ja koko universumia. Kaikki muuttui. Koko planeetan henkisyyden taso alkaa muuttua. (Näin minulle on siis opetettu ja toistaiseksi se on ollut tutuimmanoloinen selitys sille Maya-intiaanien kalenterille. Maailmanloppu, as we know it.)
Eilen tajusin jotain, mikä selittää tämän kaiken. Minun aistini ovat vahvistuneet. Jostain syystä minä tunnen asioita voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin, paljon voimakkaammin. Minä haistan ja maistan enemmän, mutta erityisesti tunnen ja vaistoan. Mietin monta kertaa monessa tilanteessa, että mistä on kyse. Miksi tuntuu näin oudolta ja miksi menen aivan pois tolaltani ihan pienistä muuttujista? Tarvitsen paljon enemmän aikaa käsitellä asioita. En ymmärtänyt mitä nämä uudet oudot tuntemukset olivat. Viimeiset kaksi kuukautta ovat tuntuneet aivan mahdottomilta.
Luulen, että todellisuudessa asiat ovat olleet koko ajan melko tavallisesti, mutta minä olen vain tuntenut sen kaiken nyt niin paljon voimakkaammin, että hämäännyin. Olin helpottunut kun tajusin, että ei minua vaivaakaan mikään. Kaikki on oikein hyvin. Nämä tuntemukset ovat vain muutos parempaan. Tämä kaikki on ihan OK. Uutta, mutta silti ihan OK. Tajusin myös, etten minä ole edes kömpelö, kun osaan ottaa sen hetken keskittymiseen. Kun tiedostin, että asiat ovat muuttuneet ja siksi asiat ovat muuttuneet, asiat alkoivat muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti