Guru.

Olen viettänyt elämäni hämmentävimmän vuorokauden. Oikeastaan parikin. Matkustin Koh Samuilta Phanganille. Tarkoitus oli katsoa onko enää mitään tehtävissä sen eteen, ettei sillat palaisi aivan kokonaan takana. Ei ollut. Päinvastoin, poltin vain näppini yhä pahemmin. Mutta en kirjoita sen vuoksi.

Kun olin lähdössä pois, jätin tavarani erään ihanan hippipariskunnan luomuravintolaan. Tarkoitus oli kiertää vielä vähän aikaa keskustassa. Liike meni jo kiinni, mutta sovittiin, että voisin hakea tavarani puoli yhdeksältä, he kun asuvat siinä samassa paikassa ja olisivat varmasti vielä hereillä. Olin tästä erittäin kiitollinen, tavaraa oli aika paljon mukana.

Kävelin hetken satamassa. Sitten näin kadulla liikkeen, jossa myytiin erilaisia suuria huiveja ja kankaita. Juuri niitä hippiliinoja, joita minä rakastan. En osannut päättää kumman kankaan ottaisin, joten ilmeisesti intialainen mies kysyi: "Onko sinulla niska kipeä?" Tuota, on. "Niin, siksi et osaa valita. Minä voin auttaa sinua. Minä näen, että sinussa on paljon surua." Olin hämmentynyt, luulin hymyilleeni koko ajan. Mutta oikeassa tuo mies tietenkin oli. Yhtäkkiä istuimme huoneen perällä, hän kysyi syntymäaikaani ja meni kovin mietteliääksi.

Hän tutki koneelta karttaa. Syntymäni hetkellä vaikutti kaksi hyvin voimakasta negatiivista planeettaa. Oli myös positiivisia planeettoja, jotka antoivat minulle paljon hyviä piirteitä, mutta nämä kaksi ovat siitä erityisen huonoja, että ne ovat hyvin ristiriidassa keskenään ja molemmissa on vahva voima. Toinen planeetta tekee minusta äärettömän tunteellisen ja herkän. En voi väittää vastaan. "Koska näytät ulospäin vahvalta, ihmiset usein erehtyvät, he eivät ymmärrä miten herkkä ja hauras sinä olet." Tässä vaiheessa alkoi kyyneleet valua silmistä, aivan kuin todisteeksi miehen sanoille. Juuri näin se on. Ulkoa kova, sisältä pehmis. "Tämä on suurin heikkoutesi. Siksi et voi olla kenen tahansa kanssa, sinä tarvitsen erityisen miehen, joka näkee sisälläsi olevan herkkyyden." Olin sanaton.

Toinen planeetta sitä vastoin tekee minusta tavattoman kärsimättömän, siksi ryntään suhteisiin niin nopeasti. "Tämä on huono yhdistelmä, koska menet kaikkeen mukaan niin tunteella ja satutan itsesi usein." En voinut väittää vastaan tähänkään. Välillä mies rauhoitteli minua, koska kyyneleet vain valuivat ja alkoi vähän pelottaa koko tämä tilanne. Miten tuo mies pystyi tietämään kaiken? "Nämä viimeiset kuukaudet ovat olleet hyvin rankkoja sinulle." Pitää paikkaansa. "Mutta ei niin rankkoja kuin viime vuosi." Juu, totta tuokin. Myöhemmin hän vielä lisäsi: " Viime vuonna ne kolme ensimmäistä kuukautta oli kuitenkin ihan hyviä, eikö niin?" Nimenomaan. Täsmälleen niin.

Tämä mies näki minun henkiset jumini. Ja kohta jo makasin takahuoneessa, kun hän paineli minua puupiikillä. Se oli kivuliasta ja paikka paikoin hyvin kiusallista. En tiedä mitä hän teki, mutta en uskaltanut pyytää lopettamaan. Tuo omituinen hoito vei vain muutamia minuutteja ja kun nousin ylös, päässäni humisi. Ajatukset olivat täysin sekaisin. "Istu alas vähäksi aikaa, älä juo vettä. Kohta olo helpottaa." En vieläkään tiedä mitä tuo mies teki minulle. Mutta kun lähdin kävelemään kohti laukkujani, tunsin oloni täysin vieraaksi. Oli hyvä olo, rauhallinen ja tyyni. Suru oli jäänyt taka-alalle, nyt tuntui pelkästään erikoiselta. Ajatukset olivat vielä enemmän sekavat, mutta ajattelu tuntui selkeältä.

Kun hain laukkuni, kerroin luomupaikan miehelle mitä oli tapahtunut, vaikka en ollut aivan varma siitä itsekään. "Joo, nyt tiedän ketä tarkoitat. Hän on Guru." No, sehän toki selittää monta kokemaani asiaa. Olin saanut ohjeita, kuinka pitää toimia lähipäivinä. Kun pääsen perille määränpäähän, minun täytyy etsiä intialainen ravintola, ostaa tietynlaisia papuja ja punaista kangasta. Sitten tehdä rituaali, jonka hän opetti. Sen avulla suruni katoaa. Aion toteuttaa tuon kaiken, aivan varmasti. Minun ei myöskään ole hyvä käyttää mustaa väriä. Ja jos Guru sanoo niin, on aika pistää vaatekaappi uusiksi. Jostain syystä minusta tuntuu, että nyt koko elämäni menee uusiksi. Enemmän.