Peili.

Luin jo vuosia sitten peilityöskentelystä. Sillä voi parantaa elämänsä. Minusta se on aika paljon luvattu. Otin selvää aiheesta ja harjoittelin. Uskoin siihen täysin, vähän aikaa. Nyt vuosien jälkeen se sama ajatus tuli jostain muualta vastaan, vähän eri tavalla. Mutta tuo peili. Se on tehokas työkalu. Oletko kokeillut? Suosittelen.

Peilityöskentely on varmasti tehokkain harjoitus, jota olen koskaan tehnyt. Samalla vaikein ja inhottavin, mutta myös vaikuttavin. Kerron nyt miten se toimii. Tai oikeastaan minulla ei ole hajuakaan siitä miten se toimii, mutta kerron miten helppoa se on. Se sinun osuus, mitä pitää tehdä.

Mene seisomaan peilin eteen, katso itseäsi syvälle silmiin ja sano "minä rakastan sinua". Siitä se alkaa. Kuulostaa typerältä, mutta tuntuu ahdistavalta. Ensin naurahdat kiusaantuneesti. Sitten joko luovutat tai yrität uudestaan. Ensin se helpottuu vähän, kun tottuu kuulemaan nuo sanat, joita tuskin koskaan sanoo ääneen edes toiselle. Mutta sitten se alkaa vaikuttaa, viiveellä kuin alkoholi. Nousee pala kurkkuun. Kun omat silmät katsovat takaisin peilistä, on aika turha koittaa minkäänlaista kieroilua. Sitä voi helposti valehdella itselleen monessa asiassa, mutta ei enää peilin edessä. Sitä joko hyväksyy kaiken tai sitten ei. Oma valinta. Mutta jatko on sitten myös ihan sen oman valinnan mukainen. Sitä joko pääsee eteenpäin ja paranee tai sitten ei.

Tätä täytyy jatkaa jonkin aikaa, ennen kuin sen hienouden ymmärtää. Peilin edessä voi antaa anteeksi menneitä, itselleen ja muille. Voi kertoa mistä kaikesta itsessään pitää, mitä arvostaa ja mistä asioita on ylpeä. Ja kun yksi aamu huomaat, ettei näiden asioiden sanominen tuota enää minkäänlaisia ongelmia, että tämä on enemmänkin tapa kuin harjoitus, olet jo päässyt aika pirun pitkälle. Voit onnitella itseäsi myös siitä.